Mikä Mikämaa?

Tekijä huilujen takana

Vuonna 2015 tutustuin huiluihin ja se oli rakkautta ensisilmäyksellä! Sain erikoisen päähänpiston kokeilla rakentaa huilu niistä materiaaleista mitä ympäriltäni sattui löytymään ja siitäkös innostus räjähti käsiin, kun sain omasta tekeleestäni heti ääntä aikaan! Ei mitään kauniin vireisiä säveliä, mutta ääntä kuitenkin. Siitä saakka olen ahminut tietoa sekä kehittänyt taitojani puuhuilujen rakentamisen parissa ja tänä päivänä olen ylpeä työllistäessäni itseni huilunrakentajana.

Ikuisena käsityöläisenä uskoudun työlleni ja yritän hioa siitä jokaisen kulman esille niin täydellisinä kuin suinkin saatan. Matkani alusta saakka minulla on ollut visio, jota kohti olen polkuani raivannut ja nyt haluan ylpeänä esitellä sekä jakaa luomukseni sinun kanssasi!

– Teemu Pyhtilä

LAADUKAS HUILU SYNTYY VALIKOIDUISTA PUISTA JA HUOLELLISESTA TYÖSTÄ

Jokaiseen huiluun puut valikoidaan huolella ja jokainen työstämisen vaihe suoritetaan erityisellä tarkkuudella. Näin syntyy soitin, joka kestää vaikka sukupolvelta toiselle ja käsityön jättämä arvokas jälki tähän maailmaan on valmis.

Mikämaa on suomalainen puuhuiluja valmistava yritys

Mikämaa on perustettu vuonna 2018 Perämeren suurimmalle saarelle Hailuotoon. Saaren rauha ja puhdas luonto ovat merkittävä voiman sekä inspiraation lähde

Kaikki tuotteet valmistetaan alusta asti käsityönä käyttäen hyödyksi mahdollisimman paljon kotimaisia luonnonmateriaaleja. Puuvalintamme on pääasiassa kotimainen koivu, joka sopii erittäin hyvin soitinrakentamiseen. Koivu on kovaa, kaunista ja ekologista puuta.

Natiiviamerikkalainen huilu

Huilut joita valmistamme ovat tyyliltään natiiviamerikkalaishuiluja, joka on peräisin Pohjois-Amerikan alkuperäiskansoilta.

Huilun tarkkaa syntytarinaa ei juuri tunneta puutteellisen kirjoitetun historian takia, mutta kerrotaan, että huilu olisi saanut inspiraatiota mm. natiivikansojen tunnetusta rauhanpiipusta. Vanhin säilynyt natiiviamerikkalaishuilu on peräisin 1800-luvulta ja 1900-luvun puolivälissä alkoi huilun modernisointi ja standardisointi nykyaikaiseksi soittimeksi.

Huilu soittimena

Huilut, puhaltimet ja rummut ovat maailman vanhimpia ihmisen keksimiä soittimia ja jokaisesta maailmankolkasta ja kulttuurista löytyvät näistä omanlaiset versionsa. Perinteisiä suomalaisia puhaltimia ovat pitkähuilu, paju- ja ruokopillit sekä tuohitorvet- ja tuohihuilut.

Mikämaa rantauttaa kotisuomeen huilun, jonka juuret tulevat kaukaa Pohjois-Amerikan alkuperäiskansoilta eli niin kutsutuilta “intiaaneilta”. Tämä huilu on sen verran tuntematon meillä päin maailmaa, ettei sille ole virallista suomenkielistä nimeä, mutta kutsumme huilua natiiviamerikkalaishuiluksi tai alkuperäisamerikkalaiseksi huiluksi (engl. Native American flute).

Huilu on soinniltaan pehmeä ja rauhoittava ja sen soittaminen on helppoa kahdesta syystä: huilu on viritetty pentatoniseen molli sävelasteikkoon, joten asteikon kaikki perussävelet soivat harmoniassa eivätkä riitele keskenään. Korviin kantautuva soitto kuulostaa siis käytännössä aina miellyttävältä. Toisekseen huilu on päätypuhalteinen, joka tarkoittaa sitä, että huiluun puhalletaan samalla tavoin kuin esimerkiksi nokkahuiluun, joten äänen tuottaminen ei vaadi erillistä puhallustekniikan oppimista, kuin verrattuna esimerkiksi poikkihuiluun, jossa huulten ja suun asento ja puhallusilmavirran suuntaus ja voimakkuus ovat kaikki kaikessa huilun sointiin saattamisessa.

Natiiviamerikkalaishuilua käytetään usein soittimena erilaisissa äänihoidoissa ja äänimatkoissa sen rauhoittavan sointinsa vuoksi. Myös tunnelmalliset äänimaailmat ovat omiaan tälle soittimelle, mutta huilu taipuu kyllä mainiosti monenlaiseen musiikkiin aina modernista popista savuiseen jazziin ja menevään rokkiin tai mikseipä myös klassiseen musiikkiin tai tanssilattioden elektroniseen pumppaukseenkin. Musiikissahan vain soittajan luovuus ja mielikuvitus ovat rajana.

Huilun rakenne

Natiiviamerikkalaishuilun rakenne poikkeaa muista huiluista sillä, että siinä on kaksi putkiosaa, kun muissa huiluissa niitä on vain yksi. Nämä kaksi osaa erotetaan toisistaan tulpalla, johon on veistetty ilmavirran mentävä matala ilmakanava. Huiluun puhallettaessa ensimmäiseen putkeen syntyy paine, joka tasaa särmään ja värähtelyputkeen kulkeutuvaa ilmavirtaa ja eliminoi turbulenssia. Huiluissa ilman halutaan kulkeutuvan särmään mahdollisimman tasaisena virtana ja turbulenssi aiheuttaa sointiin ei-toivottuja ääniä. Tämä ensimmäinen putki, jota kutsumme nimellä “painekammio” luo huilulle ominaisen äänen ja on tärkeä osa natiiviamerikkalaishuilun rakennetta.

Toinen merkittävä ero muihin huiluihin ja natiiviamerikkalaishuilun tunnusomainen osa on ilmakanavan päällä istuva “lintu”, jonka alta ilma kulkee särmään ja värähtelyputkeen tuottaen äänen. Lintu sidotaan yleensä nahkanauhoilla tiukasti paikoilleen ja se on irroitettavissa, jotta ahdas ilmakanava ja puhallusosa saadaan kuivattua soiton jälkeen.

Huiluissa on kuusi sormireikää, jotka yksitellen soitettuna alhaalta ylöspäin/ylhäältä alaspäin saavat aikaan pentatonisen molli sävelasteikon. Sormireikien avausjärjestystä muuttelemalla voi huilulla soittaa myös täyden kromaattisen sävelasteikon yhdestä oktaavista, sekä useita muitakin molli- sekä duurisävelasteikoita.